sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Texasissa Amarillo vierailua

Palo Duron kanjoni, 2 suurin Amerikassa





Kanjoni itsessään sijaitsi Amarillosta parikymmentä kilometriä etelään päin. Porukkaa oli ihmeen paljon, onhan kyseessä kaunis nähtävyys, kierros autolla kanjonin pohjalle oli noin 20 kilometriä.



Eki otti rennosti mutta Bigi pelotti taas ihan mahottomasti korkeat paikat






 Täällä kanjonissa on kuvattu 50-luvulla monet inkkari-länkkäri elokuvat. Täältä kivien takaa ne Cherokeet kurkkivat.


Täällä se elämän pienuus ja lyhyys konkretisoitui kyllä kun katseli näitä miljoonia vuosia vanhoja maakerrostumia ihan vierestä. Infopisteessä oli kattavasti ja käytännönläheisesti kerrottu maan kerrostumien historiasta

Huilattiin hieman ja ihmettelin että mikäs se siellä vilahti. Jihuu, näin elämäni ensimmäisen kerran Road Runnerin eli maantiekiitäjät. Monet ravintolat Road 66 varrella on nimetty tämän supervikkelän linnun nimen mukaan.. Ihana vipeltäjä.



 Tässä on Texasin Bighorn-rodun edustaja sonni. Siis ihan sitä lihakarjaa itseään. Kuvasta ei hahmota miten valtava nauta oli, säkäkorkeus noin 190 cm


Näin ne texasilaiset ja muutkin näillä preeria seuduilla pumppaavat veden karjalle tai minne tarvitsevatkin. Tuulella riittää täällä tilaa temmeltää tuhansia hehtaareja.




Amarillossa vietimme pari päivää ihan vain huilaten, vähän itseä hoitaen ja ympäristöä rauhassa katsellen. Tässä ollaan matkalla perjantai aamulla jo menossa kohti Tucumcaria.

Pointti tällä Route 66 matkalla on se että seurailemme noin Las Vegasiin saakka sinistä Highway 40 ja poikkeamme aina pikkukaupunkeihin joissa 66 alunperin kulki. Melkoisen helppo suunnitelma ja näkee ihan erilaista elämää kuin isoissa kaupungeissa ja tuon highwayn varrella.



Tucumcarissa löysimme ihan hauskan kiinalaisen buffetin vaihteeksi. Tarjolla oli keveytitä ja erittäin hyviä vaihtoehtoja. Hyvä valinta molemmille. 



Tankkaaminen on ian oma lukunsa täällä. Suurimmassa osassa eurooppalaiset luottokortit ei vaan käy , laittaa sitten minkä jenkki postinumeron tahansa. Pikkukaupungeissa ei luottokortit edes käy. Marssitaan vaan sisään, annetaan rahaa tiskiin, tankataan ja haetaan loput rahat pois. Yhdessä paikassa piti tankatessa antaa passikin näytille ???



Tämä on ihan normaali näky täällä. Nelivetoavalava auto vetää perässään valtavaa asuntovaunua



Tien varret ovat täynnään mainoksia joissa mainostetaan krääsä kauppoja. Oikein kunnon turistirysiä, voi vain arvailla varastojen arvoja. Me etsitään vain kevyttä paperia tai pahvista Route 66 kamaa tulevan saunakamarin seinää koristamaan muistoksi reissusta. Mitä nyt isäntä osti cowboy hatun ja minä sudenpentulakin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti