Chicagosta St Louisiin, Tulsaan, Oklahomaan ja illaksi El Renoon

Tässäpä laitankin enemmän kuvia kuin tekstiä

Ajelimme suurta sinistä Freeway 40 reipasta vauhtia, noin 65-75 mailia tunnista eli noin 110-125 km tunnissa ja silti rekat ja tälläiset mukavat yhdistelmät pyyhkäisivät meidän ohi. Oltiin molemmat todella ihan tukka täysi suurkaupunkeja, joten kun saavuttiin StLouisiin ja nähtiin sen silhuetti ja pilvenpiirtäjät, pätkäistiin lujaa ohi.

Nähtiin matkalla kyllä mielenkiintosia ajoyhdistelmiä

Matkan teko tuntui mukava ja oli suuri tarve jättää isojen kaupunkien pölyn taakse päin. Ajeltiin ekana päivänä pimeään saakka, Illisnoisista, Missouriin ja sieltä Oklahomaan , Miamin pikkukaupunkin. Ekistä nimi kuulosti kivalta ja se oli ensimmäisiä Route 66 pikkukaupunkeja

Näissä pikkukaupungeissa ylpeästi hyödynnetään Route 66, Mother Roadin maine. Miamissa asuu noin 13000 henkeä ja oli kyllä kokemus. Karu, tuulinen pääkatu. Kaikki tehty sementistä, paljon lopettetuja liikkeitä. Juna meni läpi kaupungin( veti perässään noin 100 öljytankkia) ja huusi kaikki yöt varoitusta. Tasoristeykset junille todella heppoiset. Kaikki liikkeet oli sunnuntaina kiinni, joten jouduttiin syömään hotellin viereisessä baarissa.

Perus tienvarsimotellimme Miamissa.

 Vesitornit ovat täällä pieniä

Pääsimme tutustumaan myös Walmarttiin, paikalliseen Tarjoustaloon X10.

Ihanaa, saatiin hedelmiä, vihanneksia ja marjoja

Oli sitten jauhelihatkin vähän suuremmissa paketeissa, ihan peruspaketti noin 5 kg. Meillä meni noin kolme tuntia Walmartissa ihan vain katsellessa ja naureskellessa ja ihmetellessä esim. sateenkaarenvärisiä tai sinisiä muroja. 

Tässä Mianmin peruspääkatua....piiiitkäää oli. Ei oikesti pystyis käymään kaupoilla ilman autoa jos jo keskuskatu on yli kolme km pitkä.

Linnunsiemeniä ja tahdon ?????

 Taas lykkäs paikallisen vesitornin

Talonrakennuskulttuuria on nyt nähnyt monenmoista tällä museotien varrella. Osa rakentaa talonsa tähän tyyliin erivärisistä laatoista. Ajelemme todennäköisesti melkoisen köyhien seutujen läpi koska talot ovat isolta osin rähjäisiä, hyvinkin pieniä ja huonosti hoidetuja lauta/pelti virityksiä.

Hyväosaisus paistaa silmään kuin tikku naapuruston keskellä, se näkyy maalattuna talona, korjattuna kuistina, istutuksina, joulukoristeina, grillit eivät makaile pitkin pihoja, nurmikko leikattu. 

Tien varrella näkyvissä rancheissa näkyy sama ilmiö. On tiloja joissa aidat ovat pystyssä ja maalattu, tavarat siististi ja sit tiloja jossa tielle asti on romua ja paikat epäsiististi. Oma lukunsa on täällä nämä romuraudan ja romuautojen kerääjät. Osaa näistä autojen hautausmaista mainostetaan vielä nähtävyytenä ????

Tässä oltiin yötä Sapulpassa, Tulsan jälkeisessä pikku paikassa Oklahomassa. Siellä myytiin niiiiiin hienoja rekkoja et ihan vaikea sanoin kuvata. Eki oli ihan ihastuksissaan ja suunnitteli meille rekkaa. NOT!

Tässä Eki haaveilee rekoista

Olivat nostaneet koko rekan nupin ylös mainostukseksi

Tääkin yksilö oli yksiön kokoinen

Tässä sitten Yokonilaisten näkemys koottvasta tee se itse-mökistä. Huh mitä latoja

Näitä myllyjä ja siiloja näkyy paljon, onhan tämä viljelysseutua

 

Kellyvillen jälkeen Road 66 nähtiin pellolla ekan kerran pieniä öljynporaustorneja. Ne ovat näköjään yksityisiä, tarkoitettu omaan tarpeeseen. Mikäs siinä, kätevää.

 Sen verran otin kuvaa tästä metsän laadusta että muistan. Ei oo mitää ikihonkaa tosiaankaan. Käkkyräistä, hyvin risuista matalaa lehtipuuta ja jotain lyhyttä katajan tyyppistä havua siellä täällä.

 Tässä hieman parempi talo, peruslämmitysmekanismilla. Takka ulkopuolella???

Lopuksi muutama kuriositeetti matkan varrelta. Luettuamme eri selontekoja Route &6 nähtävyyksistä, olen sitten kirjoitellut niitä muistiin. Hirvesti kehuttiin esim. tätä Kahden Nuolen -paikka( metsässä makasi kuivassa lammessa pieni sininen lasikuitu valas). Noo tässä li metalliromua, seinään ja maahan haudattuja muoviesineitä ja autoja ja kaikkea pimeetä.

Siis joku paikallinen hörhylä, omintakeinen kulkija ja keräilijä(muoviufo takapihalla) ja tästä tehty sit joku && tien kulkijoiden kulttipaikka.  Historiaa...juupa juu

 Sanoisin että romulaani tämä oli

 Toinen paikka jota kehuttiin oli Ed Gallowayn Toten Pole Park. Siellä oli talo jonka takapihalla oli tämä Mörön näköinen tekele ja pari muuta maalattua puuta. Ei voinut muuta kuin nauraa

Nyt saavuimme Oklahoma Cityn jälkeen sijaitsevaaan pikku kaupunkiin El Renoon ja täällä perus maantievarsi hotelliin. Huomenna jatkuu matka Amarilloon, sää tiedotus lupaa ok säätä. Chicagossa näkyi olevan -12 astetta pakkasta ...kiä kiäh. Täällä noin + 6-9