Matkaamista Kalliovuorten kupeessa

Flagstaffissa yö perusmotellissa laskettelijoiden kanssa

Täällä yövyimmekin ihan radan vieressä,Söimme iltapalan viereisessä baarissa jossa ei muuten tarjoiltu alkoholia ollenkaan. Se oli junia täynnä  ja ylhäällä katossa kulki iso junarata koko ajan. Muuten hyvä otos jenkki perusbaarista.

Tällä kertaa  Flagstaffiin tullessa olikin vuorossa huimia korkeuseroja ja pinjametsiköitä. Tuli ihan kotoinen olo tällä havumetsävyöhykkeellä. Kutsuivat pieniä katajan oloisia pensaspuita Pinjatas ja isompia männyn näköisiä puita nimellä Pineroses.

Alkaahan tämä ollakin vaihtelua näiden tuhansien hehtaarien preerioiden ja aavikoiden jälkeen. Puustoa ei ole juuri näkynyt. Vain matalaa ruohokasvustoa preerialla ja asutuskeskuksissa tuuheaoksaista tylsää risupuuta.

Tässä Bigin peruseväät ja tekemiset matkanteossa. Navigaattorin lukua, kartan seuraamista, kutomista. Maiseman ihailua ja kevyttä naposteltavaa. Ja Ekihän ei ratista luovu, joten mikäs täs on ollessa.

Selignam- nostalgiaa kerrakseen

Ajelimme hissukseen eteenpäin pikkukaupunkeja mukaillen ja pääsimme lopulta Route 66 matkaajien unelmakaupunkiin.

Koko kapungin raitti oli pyhitetty Route 66 ja kaikki kaupat olivat täynnään siihen liittyvää tavaraa

Isäntä löysi mieluisan ruskettuneen tyttöystävä ehdokkaan , oli vaan vähän hiljainen. 

 Tämä Selignam olikin ihmeen virkeä pikkukaupunki keskellä taas ei mitään eli valtatie 40 vieressä Kalliovuorten keskellä. Syynä oli kuulemma kukoistava turismi ja tästä kaupungista on saanut alkuperänsä piirretyt Cars-filmit. 

Turismiin on selkeästi keskitytty ja kaupunkia hyvin markkinoitu. Iso peukku, erittäin positiivien yllätys .

Kaupat olivat lattiasta kattoon asti ladattu Route 66 kamaa ja huom. en kirjoittanut että krääsää. Täältä ostin Route 66 hupparin ja tietysti lisää tarroja ja postikortteja aiheeseen liittyen.

 Koko reissun parasta palvelua saimme tässä RoadRunner baarissa.

Ja taas isäntä löysi hiljaisen tyttöystäväehdokkaan

Tässä löydettiin kone joka tekee pikku kuparikolikoistamme Route 66 kuvioisia piku läpysköitä tuliaisiksi lapsenlapsille.Ja isäntä tykkäsi veivata näitä.

RoadRunner baarin wi-fi koodi oli Beepbeep.....

Vanhaa kulissikylää  ja matkanteko ym. välineistöä Selignamissa

Selignamista poikkesimme ylös vuorille pikkuteitä pitkin mutta sitten tulikin mieleen että jospa auto hajoaa täällä asumattomalla taipaleella( yli 60 km ylhäällä hiekkateillä ilman asumusta) ja kännykässä ei ollut yhtään kenttää. 

Kipinkapin takaisin Route 66 ja kohti Kingmania josta lähti tie 93 kohti Las Vegasia.

Harmi ettei nämä meidän kännykkäkameroiden kapasitetti riitä tallentamaan tätä Kalliovuorten lumoa ja jylhyyttä. Henkeäsalpaavan kaunista ja hurjaa. 

Matka tänne Las Vegasiin oli todellakin mieleenpainuva. Kymmenien kilometrien pituisia laaksosuoria ympärillä sumuhuippuiset vuoret. Ylös kiipeämistä ja sitten ihan siinä itse sumussa ajamista, niin korkalla ollaan. 

Laskeutuminen vuorilta laaksoon Vegasiin iltapimeällä on myös vaikuttava näky ja liikenne on huimaa. Lujaa mennään eikä meinata, sellaista se näkyy olevan aina täällä isoihin kaupunkeihin tultaessa. Navigaattori on kyllä meidän pelastus ja oleellnen matkapuri näin vieraalla mailla kulkeissa.

Olen varranut matkamotellien jälkeen meille nyt ihan viimeisen päälle uuden ja valtavan Casinohotellin Aria - nimeltään. Tää on vaan ihan käsittämättömän suuri paikka. 

Ensimmäisen kerran  automme pysäköitiin Valet-säilytykseen. Siis muut veivät automme ja saamme sen kuitilla takaisin. Se on yleensä maksullinen, tässä se kuuluu hotellin hintaan. Sitten myöhemmin lisää kertomusta kahden maalaisen Las Vegas seikkailusta.