Päivä Polynesian Kulttuurikeskuksessa eli PCC:ssä

Pitkä mutta antoisa reissu Polynesian Kulttuurikeskukseen

Jaahas, siinäpä opeteltiin Hula-Hulaa. Tanssi, jonka liikkeet aina kertovat jotain rakkaudesta tai luonnosta 

Tulimme hotellimme vierestä bussilla PCC:n aluelle ja lähdimme oppaan kanssa kiertelemään kyliä. Reissua oli 5 tuntia edessä, joten ensin menimme buffet-lounaalle.

 Paikka oli ihanasti puiden alla ja järjestelty siten että vaikka porukkaa oli , kaikki sujui kätevästi. Siinäpä se paljon henkilökunnan taika on.

Näköalaa lounaspaikasta

Tässä oppaamme Cousin Huike ja hän kutsui meitä koko ryhmää myös Cousineiksi eli suomeksi serkuiksi. Sukuahan me maailmanlaajuisesti olemmekin. 

Hän oli kyllä hurjan hyvä läpänheittäjä, sai kaikki hyvälle tuulelle ja opetti koko bussimatkan saarelaisia sanoja ja huudatti meillä niitä sitten joka paikassa 

Hän oli kotoisin Samoalta ja opiskeli BYU:ssa tietotekniikkaa. Puku hänellä oli kuitenkin Fizisaarilta. Kaikilla henkilökunnalla oli tälläiset hameet ja hän kehui sitä kovasti, miten mukava se oli.

Tässä edelleen lounaspaikkamme

Tämä kivi tai "vuori" on tekovuori. Sen sisällä oli elokuvateatteri( 4D). Huikea näytös Hawai"n saarien luonnosta helikopterista kuvattuna. Penkit liikkuivat ja ilmaan pärskähti vettä vesiputouksista päällemme, kukista tuli tuoksua...jne.

Keskellä aluetta virtasi aivan matala joki, jossa oli kanoottiajeluja isoilla tai pienillä kanooteilla

Nyt ei Ekiäkään pelottanut kun joen syvys oli alle puoli metriä

Soutajamme; opiskelija Tongalta.

Viisi sotaisaa Maorivartijaa. Heillä isot keot päänpäällä kuvaamassa heidän hiuksiaan. Se mies oli vahvin kellä isoimmat hiukset. He joutuivat nukkumaankin sellaisten  puisten alustojen päällä pää öisin, etteivät hiukset olisi menneet huonosti. 

Niin että ei ne naiset vain ole turhamaisia.

Ihana Tahitilaistyttö. ALOHA= hei, näkemiin, on mukava nähdä sinua, rakastan sinua.

Aivan mahdoton huumorimies oli tämä paksu rumpali Samoalta. Hän otti kolme vapaaehtoista miestä rummuttamaan ja karjahtelemaan kanssaan ja kyllä kaikilla olikin hauskaa.

Joka paikka oli niin täyteen istutettu ja hyvin hoidettu, että nyt voi sanoa että paikka oli kuin runsaudensarvi.

Kaunis tyttö Hawai"lta soitti Ukulelea, kertoi haikeasti rakkaan menetyksestä ja opetti koko porukalle hitaan , haikean Hulan.

Saarelaisten perusruokaa on aina ollut TARO/KALO-juuri. Muuttuu ilman kanssa reagoidessaan violetiksi. Siitä tehdään POI:ta hieromalla se veden kanssa tahnaksi ja näin tulee 3-4 viikkoa hyvin kestävä puuro, joka meidän mielestä maistui ihan vispipuurolle.

Kuidut  rikkoutuessaan muodostavat entsyymejä jotka suojaavat juurestahnaa pilaantumasta ja se oli täyteläistä ja hyvää ruokaa aikoinaan liikkuessa paikasta toiseen. Kuulemma tätä syödään edelleen vauvasta vaariin ja saadaan paljon hyviä vitamiineja.

Tässä joku toinen hedelmä, joka kuulemma on tärkeä. Maistuu ja haisee pahalle, mutta käytetään juomiin ja näin saadaan rutkasti antioksidantteja. On siis kuumeenestohedelmä, kertoi opas ja hyvin kallis ja arvokas siten.

Tällä Fizi-saarten Pomon mökissä kuulimme hirveitä tarinoita. Huh huh. Mökissä on ovia 4 ilmansuuntaan ja oli aikoinaan erittäin tarkkaa mistä ovesta kukakin sai tulla sisään. Oli muuten HETI pää poikki, jos erehdyit.

Myös jatkuva ihmisten uhraaminen oli kuninkaan eli pomon tehtävä. Tässä edessä nuo mustat välineet on ihmisten tappovälineitä. Heille se että joutui uhrattavaksi ei ollut huono juttu vaan siunaus??

Takana sängyllä tyyny, jonka päällä nämäkin miehet nukkuivat suojatessaan valtavia hiuspehkojaan

Tämä Pomon maja oli rakennettu kahden keskellä olevan ison puutolpan varaan. Ne on kaivettu syvälle maahan.  Ne oli aikoinaan vaikea saada pysymään pystyssä pystytysvaiheessa, joten sinne kuoppaan meni ihminen pitämään sitä pystyssä ja hänet sitten haudattiin elävältä sinne kuoppaan. 

Et sitten joka Kingin majan alla oli aina kaksi elävältä uhrattua ihmistä. Huh huh. Onneks ei tässä majassa.

Tässä sitten Fiziläisen papin maja. Sinne ei saanut mennä kukaan muu kuin pappi. Vain kuningas ja silloinkin kun hänellä oli asiaa, hänen täytyi taas ensin uhrata ensin ihminen. Tähän rosmot ja muut rikolliset heidän vankilassaan olivat hyvää materiaalia.. noin niinkuin takataskussa.

Kahden maissa tuli taiko jolloin kaikki vieraat kokoonnuimme istumaan ja katselemaan saarten esittelyä veneistä. Ne lipuivat ohitsemme, lauloivat, tanssivat ja huusivat sotahuutoja. 

Tässä tyttö siunasi joen ja meidät laulamalla ja ripottelemalla kukkia jokeen.

 New Zeelandin tanssijat olivat kovia pelleilemään

Samoalaiset

Fiziläiset

Hawai"i

Tonga

Tahiti

Tässä otettiin vähän mallia Röllilän terassikatokseen

Maorien sotaisia Haka-tansseja ja aseiden esittelyä. Tässä mukana Bolat, metsästysaseet.

Tässä oli näytös jossa samoalainen nuori mies kertoi että heidän kulttuurissaan miehet tekevät ruoan ja raskaat muut työt. 

Naiset tekevät käsitöitä ja hoitavat lapset ja pitävät ympäristön kauniina. Ennen aikaan ennen rahan tuloa saarille oli tietyt palmupuut arvossaan. Niiden lehdistä tehtiin mattoja ja matot olivat arvokkainta valuuttaa saarilla. Vauraus mitattiin mattojen määrän ja komeuden perusteella. 

Tämä nuori mies oli todella hauska ja he esittelivät tulentekoa, kookospähkinän rikkomista ja kaikkea mitä tästä tärkeästä Tree oh the Life, eli Elämän puusta voi tehdä. Yksi kaveri kiipesi puuhun esitellen näin miten kookospähkinät haetaan. Empä oo ikinä nähnyt kenenkään kiipeävän noin vikkelään.

Kierroksen päätyttyä menimme buffet illaliselle, joka oli taas kerran todella hyvin organisoitu.  Saimme luonnonkukka leit kaulaamme ja vieressä palmujen alla taas oli lava jossa oli koko ajan ohjelmaa. Bändi soitteli ja eri saarten tytöt ja pojat tanssivat.

Ruokana oli salaatteja, hedelmiä, kanaa, kalaa, nautaa ja possua , riisiä, poita Ja jälkkärinä hyytelöitä ja suklaakakkua. Koko paikassa ei myydä ollenkaan alkoholia.

Päivällisen jälkeen oli aikaa ja kävimme kiertoajelulla BYU:n yliopistoalueella ja Oahun Temppelin Vierailukeskuksessa, jossa tapasin nämä kaksi lähetyssaarnaaja tyttöä Kiinasta ja Tongalta. 

Olivat niin nuoria ja herttaisia enkä meinannut saada mitään selvää heidän englanninkielestään. Heillä oli niin hurjan pehmeä aksentti

Eki huilaustauolla päivällisen jälkeen

Vierailukeskuksessa.

Polynesialaisen kulttuurikeskuksen olemassaolo perustuu LDS:kirkkoon eli mormoneihin. Eräs kirkon edustaja oli vierailemassa Oahun temppelissä ja paikallisessa koulussa. Hän näki opiskelijoiden innon , oppimisen palon ja hoksasi että heiltä puuttuu kokonaan jatko-opiskelumahdollisuudet.

Tähän saarelaisten suureen tarpeeseen perustettiin USA:n kolmas( Provon ja Idahon) Brigham Yongin- yliopisto. = BYU.

Yliopisto-opiskelu on kuitenkin kallista eikä saarelaisilla perheillä olisi ollut siihen varaa. Tähän tarpeeseen ideoitiin 52 vuotta sitten Polynesialainen kulttuurikeskus, jossa samalla tuodaan maailmalle tietoisuuteen saarten elämää ja historiaa ja työllistetään paikallisia.

 Ennen kaikkea työllistetään BYU:n opiskelijoita, niin että näin he voivat maksaa opiskelunsa.

Näin nämä saaretkin pysyvät kehityksessä mukana ja köyhienkin perheiden lapset pääsevät eteenpäin elämässä.

Oppaat ja esiinttyjät joka paikassa kiittivät meitä turisteja siitä että tulemalla vieraaksi maksamme heidän opiskeluaan ja he ovat siitä erittäin kiitollisia. He silmaisivat asian todella kauniisti ja kohteliaasti.

Täällä PCC:ssä ei ollut sallittua antaa tippiä kenellekkään joka on todella eri tapaa kuin koko Amerikassa.

Vaikka Hawai"i on kaunis ja henkeäsalpaavan kaunis saaristoryhmä, on täälläkin ongelmana työttömyys ja yritysten ylläpitämä minimipalkka järjestelmä, alle 6 E/tunti. Monet saarilla tekevät kahta-kolmea työtä selviytyäkseen edes jotenkin arjesta. Mutta eivät halua muuttaa kuulemma saarelta poiskaan koska saarihan on maanpäällinen paratiisi.