Matkalla Amarilloon

Matka kulki Oklahoman pikku kaupunkien läpi kohti Texacon Amarilloa

Koska kuljimme syrjässä pääreitiltä , siniseltä 40 Free Wayltä, näimme tosiaan sitä vanhaa seutua ja oieniä kauppoja, pieniä lähes jo aavekaupunkeja, silmänkantamattomiin tätä vanhaa intiaanien maata. 

Vanhoista ajoista muistuttivat vain apache, cherokee ja comanchi- museot, myymälät ja kojut. Kylläkin suuri osa näin talviaikaan kiinni.

Tähän Elk Cityn Road 66 museoon oikein tähtäsimme. Harmiksemme se on JUURI tämän viikon suljettu

Tässä ala kuvia melkoisen normaaleja näkymiä hylätyistä kaupunginosista piikkukaupungeissa tien varrella. Muutama kaupunki oli missä ei saanut muuta kuin bensaa ja pieni kahvila jossain mutkassa. 

Paljon ihmiset asuivat parakeissa ja asuntovaunuissa, voin vain kuvitella miten kylmää täällä voi olla ja tuulista, koska ympäröivät pelto ja aro alueet ovat satojen hehtaareiden aukeita alueita

 

Eki ja  Sayren kyläraitin paloposti. Palopostit ovatkin täällä näkyvissä joka paikassa. Nykissä ja Chicakossakin ne olivat hyvin näkyvästi törröttämässä seinissä kaduilla

 Hiljainen on Sayren kylätie. Tästä käännyttiin takaisin isolle motarille

Vanha bensiini asema???

 

Tämä  Ericissätien reunassa oleva merkki on viitoittanut matkaa nyt toistatuhatta kilometriä. Route 66 kulkee paljon tämän pohjalla. Kun haluamme vanhalle tielle, seuraamme useimmiten vihreää 40 Loop -merkkiä ja poikkeamme alas isolta tietä. 

Sieltä se museotie sitten aina löytyy ja mielenkiintoista nähtävää, joskaan ei palveluita.

Tälläinen" taide" tuntuu olevan täällä suosittua. Yleensäkin romua kerätään paljon ja se on ruosteista rautaromua.

Kahvila joka yllätys yllätys oli  suljettu

Edelleen Oklahomassa Mc Leanissa.Tässä oli kylän perukoille fiksattu pikkuruinen museobesa-asema. Kyltissä lukikin että tämä Route 66 sijaitseva bensa-asema oli Philips 66 ketjun ensimmäinen. Pumput olivat entisiä

Tässä tankataan Groomissa, Amarillo ja Taxasin raja lähestyy.

Monessakaan paikassa ei näissä museoajan bensapumpuissa ei toiminut raha eikä todellakaan pankkikortit. Mentiin ensin sisään ja maksettiin joku summa ja sitten sisältä avattiin lukot pumppuun. 

Tankkaus ja takas sisälle ja loppurahat takaisin. Joskus sai kuitin joskus ei, Jännä vaan, et nyt kun ollaan täällä öljyalueella, niin bensa on kalliimpaa kuin idemmässä.

Käyttämämme UNLOADED bensa maksaa täällä vähän alle tai yli 2 dollaria gallona ja gallona on pyöreästi noin neljä litraa. Tankkiin mahtuu reilut 20 gallonaa eli tankillinen maksaa noin 40 dollaria eli 32 euroa. 

Laskettiin bensan litrahinnaksi noin 60 senttiä/litra. Siks näillä on varaa ajaa näillä valtavilla bensasyöppö avolava autoilla täällä

Tää on kyllä oikein kirkkojen luvattu maa. Joka paikassa on New Christ, tai babtistikirkkoja. Ovat pikkuruisia tai valtavia rakennelmia. Isoja ristejä on lähes joka kaupungissa pelloilla kirkon merkkinä.

Saavuimme Amarilloon tiistaina iltapäivällä lähdettyämme EL Renon hotellista aamupäivällä. Ekana iltana vain huilailimme, katselimme suomalaista Tv:tä. 

Löysin netistä suomalaisen TVkaista-palvelun ja maksoin 10 e koeajasta jolloin saan kokeilla palvelua kahden viikon ajan. Aika kätevää, noin 12 kanavaa tallentuu koko ajan pilvipalveluun ja Tvkaista toimii siis kuin digiboxi ja tallentaa kaikki kavanat "pilviboxiin" ja sieltä niitä sitten saa katsella mielin määrin tallennus ajan eli kuukauden ajan. 

Kätevää, on jo kaivattukin suomalaisia uutisia ja sarjoja. Kaikki Youtuben jotenkin katsottavat filmit onkin jo iltaisin katsottu. Mtv3 Katsomo tai Ruutu .fi eivät näy ulkomailla ja Netflix tulee täällä englantilaisen palvelimen kautta, emme saa saa tänne ollenkaan suomalaisia tekstejä. Höh ja vielä kerran höh. 

Oon nähnyt asian eteen kovasti vaivaa mutta onneksi löytyi tämä Tv kaista. Näkyy kaikkialla ulkomailla, jos vain nettinopeus riittää toistamiseen. Onneksi täällä reissussa onkin lähes 99% hotellin hintaan kuuluva Wi-Fi huoneissa.

Etisttiin netistä Ekille hieroja ja mulle kynsihoitola. Olivatkin kätevästi samlla ostarilla. Mulla kynnet laittoi vietnamilainen nuori mies joka kertoi että Amarillossa ei ole MITÄÄN  tekemistä.:):)

Vanhempi rouva Ekin hierontapaikassa(oli muuten kauneushoitola, jossa tehtiin botoxia, laseria ja kaikkea kauneushoitoa), vanhempi rouva kertoi että Amarillossa on kaksi paikkaa, jotka ovat MUST. 

Toinen on 15 mailin päässä olevat maailman toiseksi suurimmat kanjonit ja toinen on turistirysä Big Texan, eli pihvipaikka

Odotukset pihvin kokoon olivat aika korkealla tämän ammun jälkeen.

Paikka oli kauheassa mauttomuudessaan silti ihan makee. Sai ampua luurankoja, seinät täys hologrammikuvia jotka muuttuivat luurangoiksi. Noo, kerranhan tälläistäkin on nähtävä.

Ostettiin tästä paikasta ekat tulisaisetkin itsellemme. Mulle  66 T-paita, Ekille 66 t-paita ja lippis ja tietenkin tarroja 66 postikortteja autotallin seinälle

Täällä on tarjous, että jos jaksat syödä tunnissa 72 unssin eli reilun kahden kilon kokoisen liha annoksen(pihviä, ribsiä, kanaa, sämpylää, coleslawia, 4 limua ja jotain muuta sälää), niin saat sen ilmaiseksi ja nimen seinälle. Reilut 70 000 yrittäjää ja  4000 on onnistunut...huh huh

Itse ravintolasalikin oli nähtävyys jo sinänsä. Notkuvat lautalattiat, hirvi ja muita eläimiä seinillä( ei tykkää, ei tykkää), tarjoilijoilla buutsit ja stetsonit päässä. Olutta vain valtavista kolpakoista, isoin oli gallona ja monta paikallista olutta oli tarjolla kohtuu hintaan. 

Pihvit olivat kuitenkin selkeästi pienemmät kuin mitä listassa luki. Riittivät meille kuitenkin oikein hyvin ja lisukkeina sai hyviä salaatteja ja kasviksia. Siitä isot plussat, pihviravintolat tuntuvatkin olevat tän maan terveellisintä ruokaa. 

Täälltä saa kalaa ja salaattiakin monen laista. Kasvisruokaa ei muuten sitten yhtään mitään .

 Tässä erikoispöytä johon pääsee jos haluaa kokeilla suödä ton 72 unssin aterian. Isot kuulutukset, kannustukset ja taputukset seurasivat tätä kaveria kun hän aloitti urakan. Tässä hän oli syönyt jo toista minuuttia ja into olo päällään.

 Kun sitten 45 minuutin kuluttua seurattiin häntä, hän istui hyvin vakavana heilutellen haarukkaa ja pudistellen päätään ja silti ruokaa oli vielä paljon syömättä. en usko että tällä kaverilla urakka onnistui.

Tällä reisuulla olen välttänyt suklaata, jäätelöä ja karkkia ja pitsaa/jälkkäriä lupa itselle syödä kerran kahdessa viikossa. No Chicagossa sain ihanaa leipävanukasta ja nyt päätin tilata suklaakakkua kun oli niin ihanat kuvat. Olis pitänyt kyllä miettiä. 

Meinaan tää suklaakakku oli pituudeltaan lautasella 30 cm pitkä ja paksu ja kermavaahtoa oli noin puoli litraa. Maisteltiin Ekin kanssa tästä noin 3 cm, oli niin tuhtia ja loput jäi syömättä. En viitsinyt ottaa edes kotiin evääks koska ....niin tietäähän sen. Voi himskatti tätä painonhallintaa.

Vaan eipä haittaa, tulihan tämäkin Amerikan ihme nähtyä