Kalifornian rannikolla

Pelottavia rotkoja ja hirveitä kurveja

 Lähdimme keskiviikkoaamuna San Franciscosta Montereytä päin. Luulimme että kun ajelemme rauhallisesti Valtatie 1 laspäin niin siinähän se matka taittuu. Ei muuten sitten taittunutkaan niin nopeasti. 

Lähdimme 12 maissa ja olimme Montereyssä vasta neljän jälkeen ja alkoi jo hämärtää, emme siis päässeet valasristeilyille , joista Monterey on kuuluisa. Matkan teko oli aivan hurjaa.  

Ajelimme pitkin vuoristonauhaa aivan meren yllä ja kurvit olivat kapeita ja jyrkkiä ja liikennettä taas riitti. Maisemat vaan eivät olisi voineet olla paremmat. Saimme yhden päivämatkan saldoksi alle 200 mailia.

 Ensimmäinen kerta ulkona T-paita päällä. Tässä kohtaa vielä hymyilytti. Empä tiennyt vielä minkälainen tie oli edessä.

Pysähdyimme usein, koska näkymät olivat niin huikeat. Minä juoksentelin rannalla innoissani ja silloin näin myös ensimmäiset vesiruiskaukset merellä. 

Siellä ne valaat ruiskuttelivat vettä ja molskivat niin että pyrstöt näkyivät. Ei vaan kameran teho riittänyt niitä kuvaamaan.

 Merenkäynti oli jylhää ja kumu mahtava. Auringonlasku taas kerran upea mutta nopea

 Pientä ja suurta.

Yö tuli nopeasti, seutu muuttui tiheäksi, läpitunkemattoman pimeäksi metsiköksi. Metsä oli suuria, vänkyräisiä, pelottavia sypressejä, eukalyptuspuita ja pinjoja.   Mä olin ihan varma että Twinpeaksin Leo asuu täällä ja siitähän Eki kiusasikin mua sitten koko loppuillan

Tie ihan kiemuraa, korkeuserot valtavat. Siellä täällä kymmenien pimeiden hurjien kilometrien matkalla näkyi pieniä mökkikyliä ja vaelluspaikkoja. Minulla oli jo ihan maha kipeänä jännityksestä ja isäntä alkoi myös väsyä vaaralliseen ja pimeään tiehen.

 Löysimme Dorcasta pien hotellin joka päivänvalossa osoittautuikin oiein kaunniksi kukkakeitaaksi keskellä ei mitään ja valaslahden rannalla. Siellä kaukana ne taas ruiskuttelivat vettä. Mielttömän hieno yöpymispaikka ja kyllä he siitä hinna ottivatkin, yö maksoi 125 taalaa eli jotain alle 100 e.

 Ja Wifi ei toiminut eikä aamupala tietenkään kuulunut. Hauskinta oli bensan hinta josta kuva kohta alla

 Bensan hinta oli 6 dollaria gallonalta kun se muualla kalleimmillaan on ollut 2,30 taalaa. Täällä on selkeästi kaikki hyvin kallista ihan mahdottoman sijainnin takia. 

Olisko tää sittä vuoristotie lisää?

 Mutta itse hotelli ympäristöinen oli kuin sadusta.

 Taas näkyi valaita pärskimässä. Emme vaan onnistuneet olemaan semmoisessa kohdassa että olisimme nähneet ne ihan läheltä.

 Lähdimme aamulla melko huonosti nukutun yön( huono 120 cm joustinpatka kahdelle 100 kg ihmiselle..) jälkeen matkaan alas rannikkoa päin.

Hieman ennen Hearst Castlen lahdelmia alkoi tien vieressä olevissa merenlahdissa köllötelllä harmaita merinorsuja. Tämä seutu on niiden luontaista asuinaluetta ja onneksi niitä nykyään suojellaan. 

Pennut olivat syntyneet jokin aika sitten ja olivat mustia ja ryppyisiä ja melko onnettoman oloisia harmaitten lihavien riitaisten ja huutavien emojensa kyljessä. Oli myös urosten reviiritaisteluaika ja yllättävää olikin miten normaalisti mahdottoman kömpelö uros saikin vauhtia alleen kun tappelivat ja ajoivat joukolla toisiaan mereen. 

Hurjaa ja äänekästä yhteiseloa tiivisti kylkikyljessä monessa lahdelmassa jonka ohitimme.

 Ne heittävät päälleen koko ajan kosteaa hiekkaa ja sitä kun meni kaverin silmiin niin johan nousi taas rähäkkä.

 Tässä kaksi emoa ottivat niin mittaa toisistaan että meinasi pikkunappulat jäädä jalkoihin kokonaan.

Päätettiin että nyt ei enää ajeta pimeässä, saatii siitä tarpeeksi eilen. Pysähdyttiin Santa Barbaran piirikuntaan, Carpinteriaan yöksi . Siellä vietimme hetkisen ilman kenkiä rannalla ja meressä kahlaten.   

Näimme pitkin matkaa ja tälläkin kauniilla isolla rannalla paljon surffaajia. Tällä rannalla nuorin surffaaja harjoittelija oli noin 5 vuotias tyttö isänsä kanssa

 Kalifornian rannikko on myös hyvin vuoristoista,mutta tällä kertaa vihreää. Kaikissa laaksoissa ja solissa viljellään ja maitokarjaa vaeltelee rinteillä.

 Tästä Carpienterin iltamarkkinoista tulikin ihan Urjalan kesätori perjantaisin mieleen. Vihannesvalikoima vaan huomattavasti monipuolisempi.

 Tämä kyltti nauratti muuten vaan. Söimme reisun kolmannen kerran meksikolaista ruokaa . Itse maistoin nyt ekan kerran tamaleita. 

Täytyy sanoa ettei meksikolainen ruoka ainakaan täällä Jenkeissä ole mun juttu. Huh, en tykkää. Erityiseti pavut joita on joka paikassa, eivät maistu ollenkaan.Isännälle uppoo hyvin ja senhän illalla sitten hyvin huomaakin