Hollywood!!!
Olin varannut hotellin ihan Hollywoodin länsipuolelta, katuna suoraan Strip.
Tämä näkymä tuli ensimmäisenä silmiimme kun laskeuduimme friiway 101 alas. Alue on melko kuluneen ja hieman resuisen näköistä.
Löysimme hotellin ja jouduimme odottelemaan huonetta , joten jätimme auton hotellin pihalle parkkiin ja kävelimme etsimään lounas paikkaa. Hyvin oli täyttä ja lopulta päädyimme oikein hyvään lounaspizzapaikkaa. Ei paha.
Matkalla näimme kyseisen Doctorin ja sitten myös tämän itse lääkärinkin. Hän oli pitkä, laiha, valkopartainen , paikatuissa farkuissa kulkeva hippi(Dumbledore) ja halaisili asiakkaita veljellisesti kun saattoi heitä ulos. Ja asiakkaatvan vasta hurjan näköistä narkkarisakkia olivatkin.
Tämä poika tienasi leipänsä Vapaudenpatsaaksi pukeutuneena mainosten pikavippikonttoria.
Ameriikassa mikään ei voi olla liian suurta
Asumme ihan halpishotellissa, mutta käytävässäkin pitää olla tähdet. Olemmehan Hollywoodissa. Huone on todella siisti, kaksi isoa 120 cm sänkyä, Tv, hyvä Wi-Fi, jääkaappi, kahvinkeitin, miksi , silitysrauta , suihkut ja erittäin ystävällinen palvelu.
He varasivat meille huomiseksi yli 5 tunnin kiertoajelun ympäri Losia ja buukkasivat samalla maanantaille tutustumisen Warners Brotherin elokuvastudioiden kulisseihin. Niistä myöhemmin lisää. Nytpä turisteillaan kunnolla, johan sitä kotoiltiinkin viikko.
Tämä vain muistiksi meille että on ihan peruskamaa ajaa 7 kaistaisella tiellä .
Merelle uskaltauduttiin vihdoinkin
Oli ihan pakko ottaa itselle muistoksi kuva näistä hurjan näköisistä aaloen kukinnoista. Näitä roikkui kadullakin mutta eivät ne liikennettä haitanneet, olivat vaan hauskan näköisiä.
Ventura ja Oxnard ovat molemmat satamakaupunkeja, Oxnardissa satama alue oli vaan valtavan laaja ja kanaaleja oli kaivettu koko kaupungin osa täyteen ja venepaikkoja oli siis useita kilometrejä. Kätevää, suoraan etuovelta kanaaliin.
Erkoisia postilaatikkoja oli paljon mutta tämä yhditelmä vei kyllä voiton. Osotin ihan että laatikon sisältä olisi kuulunut sirkutusta. Olimme ajelemassa katselemassa naapurustoa ja mun piti koko ajan vaan pomppia autosta ihastelemaan yksityiskohtia.
Täällä Santa Barbarassakin asuu paljon aasialaisia ja vaikkutteita japanista näkee hienosti etupihoissa. Harmi kun tässä pihassa ei saa ääntä kuulumaan, tämä pieni piha solisi vienosti auringossa.
Tän talon mä olisin ottanut itselleni heti. Tällä talolla piipin päällekin oli tehty kruunu. Aivan hurmaava, mun ehdoton lemppari.
Näillä ranta-alueilla asuessa täytyy olla rahaa rutkasti, sen verran kalliita tontit ja talot ovat. Talvisaikaan oli hyvin hiljaisen näköistä ja respassa tyttö sanoikin että nää on sellaisia pieniä????? kesäasuntoja joista talkkarit vain huolehtivat talviaikaan.
No, varkaathan tämän tietävät ja tälläisiä kylttejä olikin runsaasti asuntoalueellamme.
Kun oli kotoiltu pari päivää ja saatu Ekin huippuhyvää kotiruokaa, mullekin iski leipomiskärpänen. Läheisestä VONS kaupasta sain kaikki muut aineet mutta hiivaa ei tienneet eds myyjät.
Kysyin muutamalta vanhemmalta asiakasrouvaltakin ja he sanoivat että joskus ku he olivat pieniä lapsia , heidän mummonsa käyttivät tuorehiivaa leipoessaan, mutta he eivät ikinä lleet käyttäneet( ikää siis reilu 70 v).
No löysin kuivahiivaa ja kun olin herätellyt sen henkiin lämpimällä vedellä ja sokerilla ohjeen mukaan niin taikina onnistui hyvin ja korvapuusteista tuli hyviä. Syötiin puolet ja puolet vei respaan tarjoiltavaksi "Poolimiehelle" ja siivoojille. Tykkäsivät kuulemma.
Tultiin lauanataina ja lähtöpäivä olisikin ollut perjantai . Minä vaan muistin koko ajan väärin että se olis lauantai ja siihen malliin elettiin. Viikko oli pilvinen suurimman osan aikaa ja melko tuulinenkin.
Perjantaina keli oli vihdoin tuuleton ja sain Ekin houkuteltua Chanel Packersin Whale Whatcers- eli valaan katselu- retkelle. Ekiä pelotti ja vähän mökötyttikin, ei oikeastaan olisi halunnut lähteä mutta en antanut periksi..
Meitä oli noin 40 matkustajaa ja kaikille riitti laivassa hyvin tilaa.
Heti kohta kun pääsimme avomerelle ja aallot keinuttivat laivaa melko rajustikin, näimme merileijona perheen köllimässä poijulla.
Ukko hylje siinä vaan siristeli silmiään ja rapsutteli pyrstöllään päätään ja pikkuhylkeet uhkuilivat laidoilla kieppuen.
Ekiä reissu ei juurikaan hymyilyttänyt, hän sairastuikin puolen tunnin sisällä merisairauteen ja joutui mennä perään ulos istumaan.
Minä taas olin ihan voimissani ja hyvin iloinen. Juoksentelin ympäri laivaa kuvailemassa ja näin monta kertaa valaita ihan lähellä purskuttelemassa ja heiluttelemassa pyrstöään.
Pelikaanit lentelivat vieressämme ja niillä oli lähikallioilla oikein yhdyskunta. Ovat yllättävän isoja vikkeleäliikeisiä kavereita.
Eniten nauratti merimetso, joka muistutti mustaa sorsaa...Repe-sorsaa. Laiva meni lujaa vauhtia eteenpäin , pärskeet vaan kävivät ja tää metso läpytteli vieresä meidän ohi tuosta vain. Todella kova vauhti.
Pitäisi olla laajakuvakamera että saisi nämä valaanhypyt tallennettua. Tämä pieni kuvannykerö muistuttaa minua itseäni miltä homma näytti.
Osuimme myös iloiseen ja leikkisään delfiiniparveen. Ne kisailivat ja seurasivat venettä. Miten sulokkaasti ja nopeasti nekin liikkuivat meressä. Siinä ihan metrin päässä.
Meri kauneimmillaan
Chanel Island on maailman 14 suojelukohteesta yksi. Johtuen eristäytyneisyydestään sillä on ihan ainutlaatuinen kasvis- ja eläinkunta. Me kiersimme laivalla hitaasti Anadcapan joka on toiseksi pieni Islandin viidestä saaresta.
Näitten saarien rannoilla viihtyvät kaikki valaat huiltaten ja syöden niiden suojissa vaeltaessaan jokavuotista reittiään lisääntymään Bahaille. Merileijonia löhöilee tuhansittain rauhassa näiden rannoilla ja delfiinit polskivat ympäri.
Kun palasimme valasretkeltä hotellille, kävi ilmi että meidän olisi pitänyt poistua hotellista ennen kello 10 ja me olimme sen sijaan vain merellä. Hieman olivat kärsänä kun eivät saaneet puhelimellakaan kiinni. No maksoin uuden yön ja 25 dollaria sakkoa ja asia oli sillä selvä. Saimme pitää asunnon.
Pakkasimme perjantai iltana valmiiksi , jotta aamulla pääsimme sitten helposti taas elämään reisuuelämää, tällä kertaa suuntana Los Angeles
Kotiruokaa ja hyvä sohva. Vaihtelusta se käy tämäkin
Carpinteriassa kävelimme kaupungin kävelykatua rantaa kohti ja se olikin mukava sekoitus hippiliikkeitä, meksikolaisia ravintoloita, terveysruoka-ja smoothiekauppoja ja pieniä koristeellisia puutaloja. Pieniä söpöjä puutarhoja.
Tässä minipuutarhassa kasvoi sitruunoita ja osa olikin jo ihan kypsiä. Täällä rannikolla maanviljelijät saavat joka vuosi, parhaimmillaan kolmekin satoa vuodessa. Ilma pysyy suh tasaisena Suome kesä-heinäkuun säänä, ilman kosteus on riittävä meren ansiosta ja meri pitää sään myös stabiilina niin liika kuumuuskaan ei vaivaa.
Kivojen valaiden ja merileijonien lisäksi vesillä ui oikeasti myös haita....huh huh.
Mietitytti että ketähän täällä kodissa oikein asuu
Lähdettiin jo aamulla ajoissa Carpinteriasta ajelemaan vain puolen tunnin päähän, pikkuiseen Oxnard kaupunkiin. Noo, pikkuinen, siis kuuluu Venturan piirikuntaan ja asukkaita yli 200 000 tuhatta.
Tutustuimme Oxnardin keskustaan ja kävimmekin samalla kampaajalla ja parturissa. Eki oli valmis hetkessä mutta mun kampaaja tussaroi mun hiuksien kanssa melkein kolme tuntia. Leikkaus 3 minuuttia ja värjäysoperatio loppuajan. No huh huh.
Saavuimme Oxnardiin samaan aikaan kuin suuri ja äkäine vieras Mexicosta. Suuri talvipuhuri , Santa Ana saapui ja taittoi palmuja kumoon ja palmun lehtiä, varsia ja kaikkea muuta irtotavaraa lenteli ympäriinsä. Palmun oksa kolahtaa sitten lujaa kun se tulee vauhdilla 20 metrin korkeudesta. Onneksi ei osunut meihin
Paikallinen VON kauppaketju oli taas kerran hyvin varusteltu, erityisesti vihannespuoli oli loistava. Kaliforniassa saikin todella lähiruokaa ja pienellä hinnan lisällä myös luomuruokatarjonta oli loistavaa.
Ekan kerran New Yorkin hienostokauppojen jälkeen. Täällä vaan hinnat ovat kohtuullisemmat.
Osuimme tälläiselle lomaosakealueelle yöpymään viikoksi. Saimme kohtuullisella alle 100 e /yö hinnalla viikoksi noin 80 neliön kaksikerroksisen loma-asunnon.
Kunnon keittiö, pesukone ja kuivausrumpu( huraa, nyt saa taas pestä kunnon koneella eikä ammeessa käsipyykillä), ulkopatiolla toimiva hyvä kaasugrilli ja kuumavesi amme elikkäs Hot Tub joka on päällä koko ajan.
Ei tämä mikään luxus paikka ole, mutta erittäin siisti, toimiva , iso, henkilökunta avulias ja meren rantaan biitsille vain 100 metriä.
Lähellä sijaitsee satama ja puisto. Rantamaisema tässä kohtaa muistuttaa kivasti Porin Yyterin rantoja.
Päivä oli pilvinen ja lämpötila vain noin 21 astetta. T-paitasillaan pärjäsi hyvin tässäkin palmupuistossa. Tämän puiston jälkeen alkoivat todelliset luxusasuntoalueet. Siellä liikkui vartijatkin koko ajan.
Otettiin talojen kuvia huvikseen muistuttamaan miten moninaista tämä rakennuskulttuuri täällä on. Tontit ovat kooltaan 200-250 neliöisiä ja täyteen rakennettu mielikuvituksellisia taloja.
Katseltiin että myynti hinnat liikkuivat siinä 1 500 000-4 000 000 euroa. Kalliita, mutta rajoittuivat tosiaan mereen.
Oxnardin ranta asutusalue on hyvin vaurasta, sen näkee hyvin esim. hyvinhuolehdituista ja rehevistä istutuksista.
Pienistä tonteista johtuen kaikki talot olivat kaksikerroksisia. Californian rannikkohan kuuluu kokonaisuudessaan mannerlaattojen yhtymä kohtaan. Siksi joka paikassa on varoituksia ja ohjeita maanjäristyksen takia.
Myös ohjeita löytyy ja koulussa kuulemma usein harjoituksia tsunamin varalle. Tyyni Merihän on juuri vieressä ja Aasiaa vastapäätä. Jos Aasiassa mannerlaatat liikkuvat niin Californian rannikollehan se tsunami sitten hyökkää. Pelottavaa.
Reissamillamme aluilla aiemmin talot olivat aina vaalean jotain sävyjä, New Mexicossa alkoi tulla vasta poltetun okran sävyjä. Rannikolla onkin sitten paljon puutaloja väriskaalaa riittää.
Ainoa mikä selkeästi puuttuu on Suomen punaiset tuvat. En ole nähnyt yhtään punaista taloa, pinkkejä versioita kylläkin.
Päretalojakin löytyy paljon vai olisikohan nämä paanutaloja. Maalattuna ja sään armoilla.
Sekaan mahtuu myös modernin suuntauksen ystäviä.
Niin, syy miksi pysähdyttiin viikoksi paikalleen johtui Ekin pyynnöstä. Minä olisin halunnut vielä reissailla ympäri San Diegoa mutta Ekiä kyllästytti ja hän halusi tehdä jonkin aikaa itse ruokaa.
Ekana iltana saatiinkiin ihanaa, mausteista Spagetti Bolognesea a la Eki. Eilen keittimestarin kanasalaattia ja illalla hyvin Ekin tekemässä viinimarinadissa tekeytynyttä pihviä ja uuniperunaa.
Tänään saatiin nakkikeittoa ja mun jemmasta hapankorppuja. Eipä ole nakkikeitto maistunutkaan koskaan näin hyvälle. Nyt saadaan taas puhdasta, omatekoista yksinkertaista ruokaa johon ollaan kotona totuttu.
Täältä löydettiin hyviä vihannesekoituksia ja illalla Eki laittoikin uunissa lohta ja vihanneksia. Ihanaa.
