Viimeiset päivät Isossa Omenassa

Toinen joulupäivä-silkkaa kävelyä kaikki tyynni

Nyt ei enää juuri huvittanut keskustan hulina ja jatkuva metroissa ramppaaminen. Molempien polvet ei tykkää yhtään tästä sanoinkuvaamattomasta porrasmäärästä.. Käveltiin hyvin kylmässä mutta onneksi tuulettomassa säässä Hudson-joen rannalla...voin kait sannoo et silleen romanttisesti käsi kädessä. 

Nyt tuli ensimmäisen kerran sellainen Manhattan fiilis kunnolla. Joenrannalla oli rauhaisaa( no New York rauhaisaa), upeat kaupungin silhuetit ja lämmintä kaakaota. Kiva , laitettu paikka tämä Manhattanin eteläkärjen Battery Park alue, lähellä 9/11 Memorial aluetta.

Sain isännän houkuteltua samalla ulos syömään ja löydettiin kiva ja edullinen(mikä on harvinaista täällä) ravintola. Siis intialainen, se kun on niin minun makuuni.

Ruoka oli ok mutta eipä voita Porvoon Himchulia tai stadin/Tampesterin peruspaikkoja , ei sitten mitenkään. Ruokaa ei saanut tulisena, vain mietona. Voi mokoma. Makeen näköinen paikka muuten. Rouheeta betonia muokattu ja maalattu ja laitettu siihen intialaista vaaleanpunaista koristelua sekaan.

Päivänokosien jälkeen lähdettiinkiin sitten metrolla 14 kadulle STOMP- näytökseen. Siinä muuten näytös jota voi suositella ihan jokaiselle, jopa sokealle Reetallekkin. Siinä 8 kaveria rummuttaa ihan kaikella mahdollisella tavalla lattia, seinää pesusoikkoa, sanomalehteä, harjaa , keppiä ja kattilaa niin upeesti ja huumorilla että hyvä mieli pötkähti päälle kuin lämmin peitto. 

Saatiin nauraa oikein kunnolla ja esinntyjät ottivat yleisön upeasti mukaan.

Suosittelen

Tässä onkin jo perjantai 27.12. 

Aurinkoinen, napakan kirpeä ilma, mutta onneksi plussan puolella. Päätettiin lähteä käväisemään vielä Brooklynissä. 

Mentiin sinne Punaisella 2 metrolla joka menee joen ali. Brooklynin rakennuskanta on tosiaan matalempaa kuin Manhattanin puolella. Kierreltiin ympäriinsä mutta eihän me mitään erityisiä nähtävyyksiä etsittykään. Ihan vaan katseltiin kulmille. 

Välimatkatkat oli taas mahdottoman pitkiä ja isännällä kun tunnetusti on käytöstavat kuin pikkupojilla ikkään niin Restroomin eli vessan tarvehan se oli taas huutava. No sitä lämmintä huilauspaikkaa ja hotelli helpotusta sitä sitten saikin etsiä.

 Voi , että ei oo ikinä näyttänyt Starbuckin kahvilan logo näyttänyt niin ihanalta kuin nyt. Kuuma kaako ja italialainen biscotti-mantelikeksi ja isännälle wc ja iso kahvi. 

 Mitäpä sitä ihminen tähän hetkeen osais enempää toivoakaan

Päätettiin sitten kävellä takaisin Brooklynin siltaa pitkin. Luulin et se olisi jotenkin vähän romanttinen. Ihanat maisemat, rakkauslukkoja riippumassa ja silleen.

Ja kukkua kanssa. Hirvee , rämisevä, tärisevä teräsrakennelma, junat/autot ajoivat siinä kahdessa tasossa ja kävellessä meteli ja kävelysillan rumpsutus oli korvia huumaavan kovaa. 

Silta alue oli lähes 3 km pitkä liittyminen, itse silta noin 1800 metriä, korkealla oltiin.

Tässä isäntä oikeen reippaana mutta polvet huusi jo Hoosiannaa.

Alapuolen kuvassa keskittynyt ilme johtuu siitä, että isäntä halusi minun menevän reunalle kuvattavaksi joen ylle . Ja mä olin kauhusta kankea ja keskityin katselemaan ylätolppia vaan koko ajan. Ikävää tää korkeanpaikan kammo. Se vie nautinnon upeistakin maisemista jos on vaan ohut verkko välissä. Muuten koko siltamatkan ajan roikuin keskitolpissa kun pelotti niin vietävästi

Matkalla Brooklynin sillalta kotoa päin käveltiin sokkeloisen Chinatownin läpi. Vähän eksyttiinkin kun tuli jo pimeä, löysin kyllä kakkukaupan. Isännällä taas pikkupoika vaiva ja pakkohan oli sit ostaa jotain et pääsi vessaan. Kyllä sitten harmitti vietävästi kun piti ostaa kakunpala..enhän mä muuten.

 Nää korkeat tornit helpotti suunnitamista kummasti ja sainhan lopulta isännänkin työntämällä menemään parturiin. Siistittiin hänen hiuksiaan kun minä ne kiireessä lähtiessä leikkasin ja ne oli ihan vinot ja huonosti leikatun näköiset.

Illalla päivätorkkujen jälkeen käveltiin vielä lähtijäisiksi  ihan kulmilla ja löydettiin oikein kahvihifistelijöiden taivas. Siinä oli oma listansa kahveille ja se olikin monta sivua.
Paikka oli pieni ja puusta tehty ja joka seinällä ja pöydillä pörröisiä lampaita ja kynttilöitä. Juupa juu, turvallista kuin mikä. Minä sain elämäni kauneimman kaakaon. ≈

Isäntä taas sai tavallisen peruskahvinsa Iittalan isosta mukista joita hän Suomessa ollessa inhoaa eikä suostu käyttämään niitä kotona ollenkaan. Että osuikin.      Buahahaaa