Aika haipakkoo näättää olevan tiä lähtemine

Joolun alus kiirreitä 

Kute kuvasta näkkyy mie oun metitoina joka päevä koirruuven kanssa täl viissii ja hyvihä ne on ajatukset käynä ykssii.Keskivviikkona tul meile miun ystävväi Vähä Romanttine ja miähensä Pellervo. Hyö opetteliit koirraa hellimmää ja muutenkin kaakkee talotekniikkoo. Ympäriinsä Pellervo ja miun ukkoin juoksivat ympär tonttii ja paekkoja koputtelivat. Myö otettii Vähä Romanttise kanssa rennosti ja muaattiin sohvasa koiran kanssa kaik kolome ja välliin neulottiin jotta puikot suihki

Tämmösen itean sitten metitaation jäläkeen sain ja sannoo ploikautin isännälle ja sehä sen hyväksyykki äkisemättä.

Myö männään nyt muananataina eli tännään ensi konneella Nyy Jorkkii jossa onkii aikalailla sama kel ku tiälläkkii. Joulun jäläkeen männään tosiaan sinne Tisakakoo. 

Uus vuos sielä öllötellään ja sitte 2.tammikuuta myö otetaankin aato. Oikkee semmonen ameriikan letukka. Eepookersin kautta Nationalilta kuukauveksi näet alakuun vuokrattii. Joha myö se nähhään jotta onko se ameriikalainen katumuasturi Letukka sitte kummone vehe. Sieltä myös sitte ajellaa sinne Lossii ja Hollivuuttiin. Kalivornijjaan myö mennää kanssa. Sitte myö matkustellaa Utahhii Suolassee kaapunkii noita Myöhempien Aakojen Pyhhii tervehtimmää ja lopun aikkoo isäntä halluis Loritaan Eikka Gröönii moikkoomaa. Vua sua nähä mistä myö ittemme löyvettää.

Sunnuntaana enne lähtöö myö tuas huilattii ja mänttii Tampesteriin JouluTorile. Kivaaha sielä, varsinnii Tampereen torin vieresä olevassa MUNKKIKAHVILASSA. Voi hyvä ine, millassii munkkii sielä myyttii.

Myö pakkauvuttii Vähä Romanttise kanssa Joulupukin kainalloo ja hyvinhä siihe kaks näin Elannon polakan solakkaa muorrii mahtukki.

Pakkaamistapa hyvinnii

Ensi mie pakkasi piene vetolaaku ja uattelin et sillähä mie pärjjeen mutta eihä siitä tullunna mittään. Mihis miun kengät mahtus sitte. Kolome kuukautta naisihmisellä, se o palajo aikoo se . Vaik kyl mie sainkkii Facepookin testissä naisellisuuspisteiksi vaivaset 13%, niin kyllähä sitä kenkkii pittää olla. Pit männä Kuutmannii, tuoho uuttee Hämeenlinnan kaappaa ja ehtii isompi yl 100 litrane vetolaakku vihoviimeisestä Anttilasta. Vielä niitähhii löytyy.

Isäntä miun pakaamissii kahtel tuolla kuvan ilmeelä. Ei meinanna tajunttaa männä, hää ku ol pakannut puolikkaassee laakkuun romppeesa jo kaks viikkoo sitte.Ai niin ja tietennii piene sinise vanahaaikase Jenkki kassisa, jota ilima sehä ei lähe minnekkää.Ja miulle jäi 1,5 laakkuu ja pikku vetolaakku. Mie en tajjuu mite vähälä se meinovvaa pärjetä.

Mie vielä lähtijääksi tungin mukkaa tärkkeetä tavaroo kuten hapakorppuu, Jatsi-pellii ja sutuka-lehttii.

Nyt myö istuttaa lentoasemna termminaalissa , ollaa suomalaasta leippee ja lohta koko uamu syöty, jo vain kehtaa tunnin piästä konneesee nousta. Seuraavan kerran mie kirjoitannii Ameriikan mualta.