Reissaamista ja maisemia Hawaiilla

Hawaiin saaren luonto on huumaavan moninainen ilmastoltaan.

Ajateltiin että ajellaan hotellin Shuttlella tai taksilla lähikylään ja takaisin. Se olisi maksanut lähes 200 dollaria ja aikataulut olisi pitänyt kertoa eukäteen. Niin syrjässä tämä Waikoloa hotellimme on.

Kysyttiin sitten hotellin vuokra-autopisteeltä, Nationalista auton hintoja. Siellä sai auton 99-120 euron päivähintaan. Ei ihme että täällä aina neuvotaan että täällä todellakin kannattaa vuokrata auto, tulee edullisemmaksi ja on helpompaa.

Vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton ja sain melkoisesti houkutella Ekiä että otettaisiin avoauto. En ole ikinä ollut avoauton kyydissä.

Saatiin sitten lopulta virkailijan kanssa houkteltua Eki ottamaan alleen 6-litranen punainen Mustangi.

Ajeltiin sillä Konan kylille noin 30 mailin ( noin 50 km) päähän. Kävimme Historiallisessa kylässä ylhäällä vuoristossa ja meren rannalla.

Yritimme etsiä hierojaa Ekille ainakin kuudesta paikasta,mutta saaren tapa on näköjään että sisään pääsee vain soittamalla
 

Oli sitten isäntä pelkkää hymyä kun huristeli mäen rinteitä ja meren rantoja auringonpaisteessa. Tämä ilme ei hävinnyt edes nukkumaan mennessä.

Eipä sitä itseänikään tässä vauhdin hurmassa maalliset murheet painaneet. Awesome, sanos ameriikkalainen

Hotellin lähialueet olivat täysin aavikkomaista laavakenttää.

Vihdoinkin, Bubba Gump ja aivan mahtava merenranta terassi. Jippii.

Ja niitä katkarapuja. Miks mitään tälläistä ei saa suomessa.

Oltiin varattu ma ja ti tavallinen perheauto vuokralle ja virkailija kysyi että haluaisimmeko päivittää auton vähän parempaan, esim. Bmw, Mersu tai Corvette. Isäntä puutteellisella englanninkielentaidollaan vain kuuli sanan Corvette ja sanoi heti  tuo me otetaan ja mustana. 

Noniin, joku oli päässyt avoauton makuun. 

Saatiin Corvette vuokrattua 2 päiväksi yhden ohjatun muutaman tunnin turistikierroksen hinnalla.

Tämä oli V8 mootorilla oleva kaunotar joka murahteli kyllä upeasti ja oli mahtava ajaan. Tiet olivat vaan mutkaiset ja koska saarella on käytännössä vain muutama tie saaren ympäri, teillä on koko ajan ruuhkaista. Eipä siinä hirveästi päästy hurjastelemaan

Ensimmäisenä päivänä kieretelimme saaren pohjoisosaa Hilon kaupunkiin.

Maasto ja ilmastoerot olivat huimat. Laavakenttää, pientä keltaista ruohikkokenttään, valtavaa kokraa ruohikko pöheikköä, erilaisia puustoalueita, synkkää mustaa metsää,pinjametsikköjä, karua vuoristoa, rehevää läpitunkematonta, kosteaa viidakkoa liaaneineen, sokeriruoviljelmiä. 

Ja nämä kaikki tunnin matkalla ylös ja alas rinteitä ajellen

Ajellessa meni niin aika että kerkisimme kyllä syömään perus amerikka sporttibaariin missä kaikki ruoka TAAS tuli leivitettynä, vaikka listassa ei lukenut niin. 

Emme kerinneet Akalan vesiputoksille, mutta onneksi olimme nähneet niitä jo Oahun saarella matkalla PCC:n.

Sillä meillä oli jo kiire ajaa Mauna Kealle. Mauna Kea onkin maailman korkein vuori mitattessa meren pohjasta. 

Päihittää Mont Everestin mennen tullen. 

Halusimme ehtiä kiipeämään Mauna Kean rintelle auringon laskua katsomaan ja Visitor Centeriin katselemaan tähtiä isoilla teleskooppikaukoputkilla.

Kiipesimme vuoren rinteellä noin puoli tuntia ja se olikin hengästyttävää vaikka ilma oli viileää ja kylmeni nopeasti auringon laskiessa. Ilmassa oli 40% vähemmän happea kuin alhaalla, oltiinhan jo 2300 metrin korkudessa. 

Ylhäälle Mauna Kea Summittiin menijät joutuivatkin pysähtymään aina tässä kohtaa tunniksi, että elimistö tottuu hapen puutteeseen.Ylös ei päässyt kuin neliveto autoilla, mäki oli niin pitkä ja jyrkkä että muut autot eivät vedä tai alastullessa hajoaa jarrut. 

Itse jäimme suosiolla Visitor Centeriin odottamaan pimeän tuloa ja Stargazingiä.

Aurinko laski kahdessa minuutissa ja oli taas kerran niin upeaa.

Kaupunkialueilla suositaan täällä näitä kukkivia puita, Hawaiin gardenioita. Myös bougainvilleat ovat täällä puiden kokoisia ja useat puut kukkivat hehkuvanpunaisilla kukilla koko latvusto niitä täynnä.

Peikonlehtiä on vehreillä alueilla valtoimenaan, ne köynnöstävät täällä. Liuska-araliatkin ovat 4 metrin korkuisia ja joulutähdet ovat puita...aika rumiakin vielä.

Toisena päivä kieretelimme Hawaiin eteläosia, joissa onkin vielä maailman aktiivisin tulivuori, Kilauea. Itse kiersimme aktiivisen alueen kaukaa. Siellä laava virtaa hitaasti?? noin 4000 litraa sekunnissa mereen ja suurentaa saarta koko ajan. Vulcano Park alueilla pitää joka päivä erikseen joissain osissa tarkistaa että onko tie vielä käytössä vai onko laava levinnyt. Paljon teitä ja asutuksia alueelta onkin siirretty laavan leviämisen tieltä. Tämä on yksi saaren ilamsto alue. Ruma mutta vaikuttava. Itse tyydyimme vulkaanisten rantojen tutkimiseen ja ympäriinsä ajeluun. 

Tässä Ameriikan Jumalatar astelee oikein onnellisena mustavalkoisella laavarannalla vedessä. Hiekka oli tummaa ja KUUMAA
 

Ja sitten yht äkkiä tulee pieni aalto, joka yht äkkiä nouseekin vyötäröle asti. Onneksi ajeltiin avoautolla, siinä mekkokin kuivui nopeasti.