perjantai 20. helmikuuta 2015

Reissaamista ja maisemia Hawaiilla






Hawaiin saaren luonto on huumaavan moninainen ilmastoltaan.


Ajateltiin että ajellaan hotellin Shuttlella tai taksilla lähikylään ja takaisin. Se olisi maksanut lähes 200 dollaria ja aikataulut olisi pitänyt kertoa eukäteen. Niin syrjässä tämä Waikoloa hotellimme on.


Kysyttiin sitten hotellin vuokra-autopisteeltä, Nationalista auton hintoja. Siellä sai auton 99-120 euron päivähintaan. Ei ihme että täällä aina neuvotaan että täällä todellakin kannattaa vuokrata auto, tulee edullisemmaksi ja on helpompaa.


Vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton ja sain melkoisesti houkutella Ekiä että otettaisiin avoauto. En ole ikinä ollut avoauton kyydissä.

Saatiin sitten lopulta virkailijan kanssa houkteltua Eki ottamaan alleen 6-litranen punainen Mustangi.

Ajeltiin sillä Konan kylille noin 30 mailin ( noin 50 km) päähän. Kävimme Historiallisessa kylässä ylhäällä vuoristossa ja meren rannalla.

Yritimme etsiä hierojaa Ekille ainakin kuudesta paikasta,mutta saaren tapa on näköjään että sisään pääsee vain soittamalla
 




Oli sitten isäntä pelkkää hymyä kun huristeli mäen rinteitä ja meren rantoja auringonpaisteessa. Tämä ilme ei hävinnyt edes nukkumaan mennessä.






Eipä sitä itseänikään tässä vauhdin hurmassa maalliset murheet painaneet. Awesome, sanos ameriikkalainen





Hotellin lähialueet olivat täysin aavikkomaista laavakenttää.




Vihdoinkin, Bubba Gump ja aivan mahtava merenranta terassi. Jippii.





Ja niitä katkarapuja. Miks mitään tälläistä ei saa suomessa.





Oltiin varattu ma ja ti tavallinen perheauto vuokralle ja virkailija kysyi että haluaisimmeko päivittää auton vähän parempaan, esim. Bmw, Mersu tai Corvette. Isäntä puutteellisella englanninkielentaidollaan vain kuuli sanan Corvette ja sanoi heti  tuo me otetaan ja mustana. 


Noniin, joku oli päässyt avoauton makuun. 


Saatiin Corvette vuokrattua 2 päiväksi yhden ohjatun muutaman tunnin turistikierroksen hinnalla.





Tämä oli V8 mootorilla oleva kaunotar joka murahteli kyllä upeasti ja oli mahtava ajaan. Tiet olivat vaan mutkaiset ja koska saarella on käytännössä vain muutama tie saaren ympäri, teillä on koko ajan ruuhkaista. Eipä siinä hirveästi päästy hurjastelemaan




Ensimmäisenä päivänä kieretelimme saaren pohjoisosaa Hilon kaupunkiin.

Maasto ja ilmastoerot olivat huimat. Laavakenttää, pientä keltaista ruohikkokenttään, valtavaa kokraa ruohikko pöheikköä, erilaisia puustoalueita, synkkää mustaa metsää,pinjametsikköjä, karua vuoristoa, rehevää läpitunkematonta, kosteaa viidakkoa liaaneineen, sokeriruoviljelmiä. 


Ja nämä kaikki tunnin matkalla ylös ja alas rinteitä ajellen





Ajellessa meni niin aika että kerkisimme kyllä syömään perus amerikka sporttibaariin missä kaikki ruoka TAAS tuli leivitettynä, vaikka listassa ei lukenut niin. 


Emme kerinneet Akalan vesiputoksille, mutta onneksi olimme nähneet niitä jo Oahun saarella matkalla PCC:n.


Sillä meillä oli jo kiire ajaa Mauna Kealle. Mauna Kea onkin maailman korkein vuori mitattessa meren pohjasta. 

Päihittää Mont Everestin mennen tullen. 


Halusimme ehtiä kiipeämään Mauna Kean rintelle auringon laskua katsomaan ja Visitor Centeriin katselemaan tähtiä isoilla teleskooppikaukoputkilla.







Kiipesimme vuoren rinteellä noin puoli tuntia ja se olikin hengästyttävää vaikka ilma oli viileää ja kylmeni nopeasti auringon laskiessa. Ilmassa oli 40% vähemmän happea kuin alhaalla, oltiinhan jo 2300 metrin korkudessa. 


Ylhäälle Mauna Kea Summittiin menijät joutuivatkin pysähtymään aina tässä kohtaa tunniksi, että elimistö tottuu hapen puutteeseen.Ylös ei päässyt kuin neliveto autoilla, mäki oli niin pitkä ja jyrkkä että muut autot eivät vedä tai alastullessa hajoaa jarrut. 


Itse jäimme suosiolla Visitor Centeriin odottamaan pimeän tuloa ja Stargazingiä.










Aurinko laski kahdessa minuutissa ja oli taas kerran niin upeaa.




Kaupunkialueilla suositaan täällä näitä kukkivia puita, Hawaiin gardenioita. Myös bougainvilleat ovat täällä puiden kokoisia ja useat puut kukkivat hehkuvanpunaisilla kukilla koko latvusto niitä täynnä.







Peikonlehtiä on vehreillä alueilla valtoimenaan, ne köynnöstävät täällä. Liuska-araliatkin ovat 4 metrin korkuisia ja joulutähdet ovat puita...aika rumiakin vielä.



Toisena päivä kieretelimme Hawaiin eteläosia, joissa onkin vielä maailman aktiivisin tulivuori, Kilauea. Itse kiersimme aktiivisen alueen kaukaa. Siellä laava virtaa hitaasti?? noin 4000 litraa sekunnissa mereen ja suurentaa saarta koko ajan. Vulcano Park alueilla pitää joka päivä erikseen joissain osissa tarkistaa että onko tie vielä käytössä vai onko laava levinnyt. Paljon teitä ja asutuksia alueelta onkin siirretty laavan leviämisen tieltä. Tämä on yksi saaren ilamsto alue. Ruma mutta vaikuttava. Itse tyydyimme vulkaanisten rantojen tutkimiseen ja ympäriinsä ajeluun. 


Tässä Ameriikan Jumalatar astelee oikein onnellisena mustavalkoisella laavarannalla vedessä. Hiekka oli tummaa ja KUUMAA
 



Ja sitten yht äkkiä tulee pieni aalto, joka yht äkkiä nouseekin vyötäröle asti. Onneksi ajeltiin avoautolla, siinä mekkokin kuivui nopeasti. 


Hilton Waikoloa Village hotelli, Hawaiin saari eli Big Island








Waikoloa hawaiksi = tuulee paljon


Hotellimme sijaitsee länsi/pohjoispuolella saarta eli luoteis Hawaiilla. Juuri tällä alueella on vuosisatoja sitten viereinen Mauna Kea tulivuori syöksenyt laavaa ja suurentanut saarta tänne päin. 

Ympäröivä seutu onkin melko kolkon ja karmivan näköistä. Tänne sitten meren rannalle on rakennettu Konan piirikuntaan tälläisiä turisti keitaita.






Tämän Hilton Waikoloa beach-hotellin on suunnitellut 1980 luvulla sama suunnittelija joka suunnitteli Disneylandin. Ja se kyllä näkyy. Hotellialue on suuri ja siellä kuljetaan junilla ja laivoilla ja kävellen käytäviä tai puistopolkuja pitkin. 

Kasvisto, elämistö ja teema-aiheiset taideteokset ovat yksityiskohtineen mielettömän upeita, kauniita ja yllättäviä. Alue sisältää Polynesian saarten, Japanin, Thaimaan ja Kiinan taidetta suurista ruukuista ja patsaista pieniin yksityiskohtiin. 

Tässä paikassa ei huolimatonta työtä ole tehty missään paikassa ja henkilökunta huoltaa esim. kasveja ja ympäristöä kokopäivätoimisesti.








Terävää laavarantaa ja koralleja



Luau-ilta Pcc:ssä.Luau on Hawaiin perinneruoka-ilta. Siihen ovat  kuuluneet isot matot, paljon erilaista ruokaa kupeissa, leit ja porukka on istuallaan yhdessä syönyt porukalla.



Ensimmäinen päivä täällä Big Islandilla meni täysin hotellia kiertäessä ja ihmetellessä.



Eki oli aika tyytyväinen tätä kuvaa otettaessa. Käsien asento tarkoittaa ALOHA.





Tässä yksi osa hotellista josta en pitänyt ollenkaan. Delfiinejä pidetään vankeina pienissä altaissa ja turistit saavat mennä sekaan ja silitellä niitä. 

Vuodesta vuoeen ja vieressä olisi Tyyni meri, jossa ne saisivat olla vapaita ja villejä.





Keskellä hotellialuetta luonnonlahti, josta tuli vesi suoraan luonnon merivesi uima-altaille. Siinä meri-vesialtaassa sai snorklata, meloa, pyöräillä ja mennä kaikilla härveleillä.

Tämän luonnon lahden kautta tuli ihmisten uimapaikalle erilaisia isoja ja pieniä kaloja ja vihreitä kilpikonnia. Ne oli mukavan näköisiä. Itselle tuli mieleen että kyllähän sinne voi haikin tulla pörähtää.





Laavakiveä oli hyödynnetty hienosti puutarhasuunnittelussa.




Eki katselemassa vapaana uivia merikilpikonnia. Eka päivä oli melko tuulinen.





Vesi oli  niin kirkasta ja kutsuvaa. Pohja vaan oli karikkoinen ja terävien laavakivien peittämä.


Olin ihan hämmennyksissä, niin monipuolinen ja hieno tämä hotellialue kertakaikkiaan oli.




Ympäri aluetta kulki joki ja siinä sai aamusta iltaan matkustella ilmaiseksi tälläisella mahonkipaatilla












Tällä uima-alataalla vietimme suurimman osan aikaa vaikka mahdollisuuksia oli monia muitakin. 

Tästä altaasta lähti sellainen uitava joki, jossa minä tykkäsin venytellä. Myöskään tällä puolella ei ollut niin paljoa lapsiperheitä ja oli upeat maisemat lahdelle.






Isäntä nauttii elämästään. Tälle samaiselle lahden puolelle näkyi myös upeasti auringonlasku. Auringonlaskujen seuraaminen on ollutkin yksi lempipuuhistani koko reissun ajan. Vuorilla tai merellä = aina yhtä upeaa





Luonnonsuojelualue hotellin vieressä kuhisi elämää. Huh, kaikenlaista ötökkää ryömi ja ui täällä.Isoja ankeriaita. 

Tarun mukaan Hawain kuningas aikoinaan nuorena poikana löysi rannalta ankeriaan poikasen ja ystävystyi tämän kanssa. Nuori kuningas suojeli ankeriasta eikä antanut sitä pyydystää. 

Ankeriaasta kasvoikin todella suurikokoinen ja se eli vanhaksi ja voi hyvin.

Kun ankerian aika tuli kuolla , se pyysi ystävältään nuorelta kuninkaalta, että se haudattaisiin maahan.  Siitä seuraisi hyvää Hawaiin kuninkaalle ja koko kansalle. Näin tehtiin ja tälle paikalle kasvoikin suuri kookospähkinäpuu. 

- -   Elämän Puu. 

Kaikkea osia tästä puusta voi hyödyntää rakentamiseen, käsitöihin, tulentekoon ja ruoaksi. Ja kun katsoo tarkkaa kypsää kookospähkinää, niissä näkyy kolme pistettä, ankeriaan kasvot




Tässä kulkee vierekkäin hotellialueen joki ja rautatie.


Hotellin käytävät olivat joka paikassa upeita



Alueella oli kolme isoa hotellia, itse asuimme Palace Towerissa, jossa oli tämä huikaisevan kaunis aula. Illalla auringon laskiessa katottomassa aulassa olivissa palmuissa alkoi mahdottoman kovaääninen lintukonsertti







Yksityiskohtia aulastamme




Huoneeseen tulomme



Alueen sähköjuna






Yksityiskohta uima-altaan vierestä






Tänä todella tuulisena päivänä oli todella Palmujen Päristäjäiset. Tuuli niin kovaa että palmuista lähti oksat. Viereemme tuoleille tipahti yksi kaksimetrinen todella terävälehtinen painava palmunoksa. Oli todella lähellä ettei sattunut pahasti.






Tälläinen kumma kahlaaja hiipaili aina kala-altailla ja tiiraili isoja ja pikku karppeja ahneesti. Alueella oli paljon erilaisia isojakin lintuja. Niillä oli hyvää tilaa asustella täällä.





Alueella oli kolme kahvilaa ja aamupala paikkaa, 5 lounaspaikkaa ja 3 iltaravintolaa. Tässä kaasulyhtyjen valossa istutaan lämpimällä lähi pizzerian terassilla joen rannalla. 

Joessa ui metrisiä kaloja ja luulimme niitä pieniksi haiksi, mutta ne olivat jotain vaarattomia pohjantonkija kaloja. Olivat oppineet kerjäämään turisteilta. En kyllä olisi siihen jokeen mennyt uimaan, olivat niin pelottavan näköisiä.







Jokimaisemaa








Kulkuväyliä allas alueiden välillä






Lomafiiliskuva





Ja tässä toisenlainen lomafiilis kuva. Eki ei tarvitse mitään aurinkorasvoja mutta minun pitää rasvata itseni KOKO AJAN 50 kertoimilla ja olen ollut tosi tarkka siitä. Yhtenä aamuna, ennen kävelyä rasvasin itseni muualta mutta unohdin kasvot. Siinäpä sitten loppupäivä menikin jääpala pussi kasvoilla.